Sveitsissä pitkään asuneen Eija Sutter-Pekosen mielestä Kesälahden paras paikka on Sovintola. Siellä on hauska tavata tuttuja ja sieltä löytää myös mukavia kotiin viemisiä.

Eija Sutter-Pekonen Zürichistä: Välimatka ei ole este hoitaa omaa äitiä

21.02. 07:46

KESÄLAHTI

Katri Tirkkonen

Kesälahtelainen 86-vuotias Liisa Pekonen on onnellinen siitä, ettei hänen ole tarvinnut lähteä kotoaan laitoshoitoon. Hänellä on hyvin vaikea reuma ja hän tarvitsee jatkuvaa hoitoa. Kotona asumisen mahdollistavat hänen kolme tytärtään, jotka käyvät vuoroviikoin häntä hoitamassa. Yksi asuu Tampereella, toinen Joensuussa ja kolmas Zürichissä Sveitsissä.

– Kävimme hoitamassa myös isää kotona. Hän nukkui pois toissa keväänä. Kun äidille ei löytynyt sopivaa hoitopaikkaa, meistä oli itsestäänselvyys, että me käymme hoitamassa häntä, sillä oma äiti on aina oma äiti. Eikä se ole edes vaikeaa, vaikkei ihan lyhyen matkan päässä olekaan. Olenkin aina 6-7 viikkoa kerrallaan, että siskot saavat vapaata, Zürichissä asuva Eija Sutter-Pekonen sanoo.

Eija vietti joulun Kesälahdella. Hän tuli 15. joulukuuta, ja lähti takaisin 12. tammikuuta. Hän halusi ilahduttaa äitiään laittamalla kunnon joulun pipareineen, torttuineen ja kinkkuineen sekä muine jouluun kuuluvine ruokineen ja asioineen.

– Eihän sitä tiedä, mikä joulu on viimeinen. Se vaivannäkö ei ollut turhaa, sillä äiti oli selvästi ihastunut ja kehui jopa joulun olleen tähän astisista parhain. Myös minusta joulu oli ihana. Meillä oli paljon vieraita, sukulaisia ja ystäviä, joita oli hauska tavata, hän kertoo.

NUORENA EIJA haaveili sairaanhoitajan ammatista. Kesällä 1974 ollessaan parikymppinen, hän sai tiedon, että oli päässyt sairaanhoito-opistoon. Kohtalo päättikin puuttua peliin. Eija matkusti junalla Helsingistä Pyhäselkään, missä hänen perheensä asui tuolloin. Hänen viereensä tuli istumaan nuori mies, joka esitteli itsensä Christian Sutteriksi Sveitsistä. Pitkä matka meni mukavan junaseuran kanssa rattoisasti rupatellen ja vastoin vakaata päätöstään olla antamatta osoitettaan Eija antoi kuin antoikin sen ennen matkan päättymistä. Eikä mennyt kauan, kun he tapasivat toisen kerran Tampereella, missä Christianilla oli majapaikka Skandinavian matkallaan.

– Chistian kysyi sanakirja apunaan, että teemmekö me kahlaus. Minä sanoin osaavani hirmu hyvin uida. Siitä hän huomasi sanoneensa jotain väärin. Hän katsoi uudestaan sanakirjasta ja korjasi, että kihlaus. Niin me sitten, kun kolmannen kerran tavattiin, mentiin kihloihin.

– En ole katunut kertaakaan, että mentiin kihloihin, tehtiin kahlaus ja nyt me kahlataan vieläkin, Eija nauraa.

Eija ei epäröinyt äitinsä varoituksista huolimatta kertaakaan lähteä Christianin mukaan Sveitsiin. Heidät vihittiin saman vuoden marraskuussa. Hän muistelee, miten paljon papereita tarvittiin naimisiin menoa varten.

– Oli hirveä työ hankkia papereita kummastakin maasta. Ja kun olevinaan kaikki paperit olivat koossa, virkailija sanoi, että vielä puuttuu paperi, josta ilmenee, että minun isä ja äiti on vihitty. Silloin Chris hermostui ja sanoi, ettei hän mene anopin kanssa naimisiin, vaan minun. Joka tapauksessa me päästin naimisiin ja se oli ihana juttu, hän muistelee hymyillen.

Eijan ei tarvinnut luopua myöskään sairaanhoitajaunelmastaan, sillä Zürichin sairaanhoito-oppilaitos otti hänet avosylin vastaan. Hän erikoistui vanhustenhoitoon ja erityisesti Alzheimer- ja dementiapotilaisiin. Hän työskenteli pitkään muun muassa Alzheimer-kodissa, jossa oli 29 potilasta.

– Minä hoidin myös Chrisin äitiä ja isää. Loppuaikoina olimme Chrisin kanssa apen luona yöt ja yksi siskoista päivät. Appi kuoli minun käsivarsilleni. Siitä jäi kaunis muisto, Eija muistelee.

– Anoppia kävin syöttämässä hoitokodissa ja hoitamassa muutenkin. Hän oli hyvin tarkka siisteydestä ja hän valitti, että ikkunat ovat niin likaiset. Menin seuraavana aamuna seitsemän aikaan ja otin mukaan kaikki ikkunanpesuvälineet. Sanoin mennessäni, että täältä tulee Siivousliike Sutter ja pesin ikkunat, hän naurahtaa.

VAIKKA EIJA on asunut Sveitsissä jo kohta 44 vuotta, hän ei ole unohtanut äidinkieltään eikä omaa murrettaan. Hän on tiiviissä kanssakäymisissä muiden Zürichissä asuvien suomalaisten kanssa. Hän toimii muun muassa Zürichin suomalaisen seurakunnan vapaaehtoistyöntekijänä.

– Meille kaikille siellä asuville on yhteistä se, että kunnioitamme omaa kieltämme. Olemme sitä mieltä, että suomen kieli on pidettävä kunniassa. Se on harvinainen ja kaunis kieli, valtavan iso lahja. Me olemme huolissamme siitä, millaiseksi suomenkieli on muotoutumassa amerikkalaisvaikutteiden vuoksi.

Eija sanoo osaavansa puhua myös saksaa ja sikäläisiä murteita niin, että häntä luullaan Sveitsissä syntyneeksi.

– Meillä on kotikielikin suomi, sillä Chris halusi oppia suomen kielen, koska halusi tietää mitä anoppi puhuu. Nyt hän ymmärtää kaiken ja anopin katseenkin.

Nykyisin Eija on eläkkeellä sairaanhoitajan työstään, mutta hän on omistautunut vanhuksille myös Sveitsissä vapaaehtoistyön muodossa.

– Teen vapaaehtoistyötä eräällä säätiöllä. Tittelini on hirveän hieno, se on läsnäolija. Menen läsnäolijana vanhusten kotiin, teen kotiaskareita tai käyn heidän kanssaan lääkärillä, sairaalassa, kampaajalla tai ostoksilla. Eräskin heistä on yksin asuva vanhus, jonka kädet eivät toimi ollenkaan. Vaikka sairaanhoito käy hänen luonaan, läsnäolijaa tarvitaan. Hän ei saa otettua lääkkeitään eikä edes jääkaappia auki.

VAIKKA KESÄLAHTI ei ole Eijan synnyinpitäjä, on siitä vuosien varrella tullut hänelle hyvin läheinen. Hän rakastaa Kesälahden luontoa ja ihmisiä. Häntä kuten hänen miestään Christiania viehättää se rauha ja hiljaisuus, mikä Suomen maaseudulle vielä on ominaista.

– Täällä voi lähteä kotoa ja kävellä tai ajaa pyörällä pitkään tapaamatta yhtään ihmistä. Kesäisin täällä ollessaan Chris tekee pitkiä pyörälenkkejä, muun muassa Puruveden ja Pielisen ympäri. Myös hän sanoo nauttivansa siitä, ettei ole ihmisiä. Eikä autoja. Meillä Zürichissä olisi valtavan vaarallista mennä ajamaan pyörällä. Ja vaikka täällä on näin rauhallista, täällä on kuitenkin palvelut, apteekki ja kaupat. Sovintola on paras paikka, se on minun olohuone. Täällä ollessani käyn siellä aina, kun se on auki, hän sanoo.

KESKUSTELUA AIHEESTA

NÄKÖISLEHTI

Koti-Karjala ilmestyy myös näköislehtenä.

Kirjaudu palveluun ›

Tilaa näköislehti ›

GALLUP

Kärsitkö siitepölystä?

KUVAGALLERIAT

Katso lukijoiden kuvat sekä Koti-Karjalan toimituksen kuvagalleriat.

KUVAGALLERIAT ›