Hilkka Hirvosen rivitalo-osakkeen pihamaa kukkii ja kotia kaunistaa lukuisat hienot virkkaustyöt.

”Sukkana ja säkkinä olen saanut olla menossa”

27.07. 10:56

TOHMAJÄRVI

Riitta Hakulinen

Harvempi ihminen pääsee kokemaan sadatta elinvuotta ja vielä harvempi niin hyväkuntoisena ja toimeliaana kuin tohmajärveläinen Hilkka Hirvonen.

Kesäkuun puolivälissä 99 vuotta täyttänyt Hirvonen on Antintien rivitalojen kanta-asukkaita. Siivooja käy kerran kuukaudessa tekemässä perusteellisemman siivouksen, mutta muuten Hirvonen huolehtii itse päivittäisistä askareista.

– Näläkähän sitä tullee, jos ei kaupalla kävisi. Rollaattorilla minä käyn ostokset tekemässä, vastaa Hirvonen naurahtaen kyselyyni kauppa-asioiden hoitamisesta.

– Tyttäret hommasivat tuota turvaranneketta, mutta alkuun se sai tuolla pöydällä olla. Ovat kieltäneet jakkarallekin nousemasta ja olen minä heitä yrittänyt uskoa, Hirvonen hymyilee.

34 vuotta sitten Antintien osakkeeseen asettuessaan Hirvosella oli tieto, että lähelle rakennetaan Tohmajärven uusi terveyskeskus, joten tärkeä palvelu ei olisi kaukana.

– Vaan eipä tuolla ole tullut käytyä kuin kolme neljä kertaa koko tänä aikana. Ihmeen terveenä olen saanut olla, eikä mitään vakituisempaa sairautta ole ollut harmina.

HYVÄN TERVEYDEN ja korkean iän salaisuutena Hilkka Hirvonen pitää painonpudotusurakkaansa. Painoa lähti yli 20 kiloa noin kymmenen vuoden aikana ja urakan alussa Hirvonen oli jo yli 80-vuotias.

– Kyllä minä olen itseäni kiittänyt, kun aloin siihen hommaan. On ollut niin paljon helpompi olla ja kevyempi hengittää sen jälkeen.

Kilojen putoamista vauhditti Hirvosen tekemät pitkät kävelylenkit.

– Kävelin tästä Kemmiistä isoa mäkeä alas Risteeseen ja siitä Kirkkoniemeen, jossa samalla kävin haudoilla. Kotiin palasin Oravaaran kautta.

Tätä noin 13 kilometrin kunnioitettavaa kävelylenkkiä Hirvonen reippaili kolmesti viikossa.

– En minä sanoisi itseäni vanhukseksi. Vaikka olen minä tietysti kokenut vanhentuneeni ja sen myötä on pitänyt asettua pienempään pyöriöön.

Ulkomaanmatkat Hirvonen jätti taakseen viitisentoista vuotta sitten ja useista mieluisista harrastuksistakin hän on luopunut.

– Olen minä saanut olla sukkana ja säkkinä menossa - seurakunnan kuorossa, martoissa, käsityöharrastuksissa ja muissa.

Edelleenkin Hirvonen kutoo 20 sukat vuodessa ja virkkuutyö on usein käsissä televisiota katsellessa. Upeita pitkiä virkattuja pitsiverhoja on syntynyt vuosien aikaan kaikkiaan 30.

MONET Hirvosen ystävistä ovat jo kuolleet. Säännöllistä juttuseuraa ja toimintaa hän saa keskiviikkoisin Emmalassa pidettävässä päivätoiminnassa.

– Siellä meillä on aamulla hartaushetki, ruokailut, jumppatuokiot ja usein pelataan bingoa. 18 vuotta olen siellä saanut käydä, Hirvonen kiittelee.

Yksinäisyydestä Hilkka Hirvonen ei ole kärsinyt, vaikka juttuseura onkin vähentynyt. Ystävystymään hän sanoo olevansa hidas ja kertoo kuulostelevansa aina, ”mitä vastapuoli menovaa”.

– Nämä nuoremmat ei taho uskoa, minkälaisesta on miun pitänyt aloittaa elämä. Sanovat jotta satua haastat.

Kaustajärvellä syntyneen Hirvosen lapsuudenperheessä asui 11 henkeä yhdessä huoneessa, eikä kerrossänkyjä tunnettu.

– Viisvuotiaana pääsin jo kiertokouluun ja aloin oppia lukemaan. Lapsena piti lähteä elantoa hankkimaan ensin piikana taloissa ja sitten Värtsilän tehtaalla katiskaverkon teennissä.

Miehensä kanssa Hilkka Hirvonen pitivät maatilaa Lahdenperällä ja Peijonniemessä. Omia lapsia tuli kolme tytärtä ja jälkeläisiä on jo viidennessä polvessa.

– Oman äitini iän minä olen elänyt kohta jo kahteen kertaan. Suurempia suunnitelmia minulla ei tässä ole. Päivä kerrallaan mennään ja illalla aina hyvällä mielellä nukkumaan.

KESKUSTELUA AIHEESTA

NÄKÖISLEHTI

Koti-Karjala ilmestyy myös näköislehtenä.

Kirjaudu palveluun ›

Tilaa näköislehti ›

GALLUP

Käytätkö nasta- vai kitkarenkaita talvella?

KUVAGALLERIAT

Katso lukijoiden kuvat sekä Koti-Karjalan toimituksen kuvagalleriat.

KUVAGALLERIAT ›