Niko Silvennoinen, Veera Korsikko ja Tytti Hakkarainen rohkaisevat kaikkia kiinnostuneita lähtemään ulkomaille työharjoittelujaksolle.

Työharjoittelu ulkomailla on ainutkertainen mahdollisuus

21.12. 07:15

KITEE

Riitta Hakulinen

Riverian Kiteen koulutusyksikössä lähihoitajaksi opiskelleet Tytti Hakkarainen, Veera Korsikko ja Niko Silvennoinen suorittivat tänä vuonna viiden viikon työssäoppimisjakson ulkomailla ja ovat jaksosta kertoessaan yhä innoissaan kokemuksistaan.

Tytti ja Veera suorittivat huhti-toukokuussa sairaanhoidon ja huolenpidon työssäoppimiskokonaisuuden Saksan Limburgissa - Tytti vanhusten yksityisessä palvelutalossa ja Veera keski-ikäisten kehitysvammaisten palvelutalossa.

Niko oli työssäoppimisjaksolla Espanjassa Benalmadena kansainvälisessä sairaalassa.

– Koulutuspäällikkö Eija Tuupanen-Laakkonen kertoi ulkomaanharjoittelun mahdollisuuksista ja innosti lähtemään. Harjoittelukohteet ovat Riverian yhteistyökumppaneita, kertoi Veera Korsikko.

Harjoittelujakso oli antoisa ja hieno huipennus kaikkien kolmen opinnoille. Veera valmistui jo elokuussa ja Tytti ja Niko saavat lähihoitajan paperit tammikuussa.

SAKSAN ja Suomen erot hoitolaitosten hygieniassa aiheuttivat alkuun kulttuurishokin Tytille ja Veeralle.

– Hoitajat työskentelivät omissa vaatteissa ja mekin kuljimme päivät ihan ulkokengissä. Sitä perusteltiin kodinomaisuuden säilyttämisellä, Veera kertoi.

– Kertakäyttöhanskoja oli tarjolla, mutta paikalliset hoitajat tekivät pesut yleensä paljain käsin. Jos hanskoja käytettiin, niitä käyttäen saatettiin hoitaa toisiakin potilaita ja vastata vaikka puhelimeen, Tytti kertoi huomiostaan.

Tytöt olivat hieman pettyneitä siihen, etteivät saaneet tehdä kovinkaan laajasti opintojakson sisältöjen mukaisia työtehtäviä.

– Saksassa on paljon tiukemmat säännöt siihen, mitä alan opiskelija voi tehdä. Emme saaneet jakaa lääkkeitä dosetteihin, emmekä ottaa verikokeita, kertoi Tytti.

– Lähinnä työ oli arjen toimissa tukemista, pesuissa ja ruokailuissa avustamista, Veera totesi.

– Toisaalta on sanottava, että Saksassa panostetaan paljon enemmän palvelukotien viriketoimintaan. Siellä saatettiin esimerkiksi lähteä koko porukalla italialaiseen ravintolaan syömään, Veera kertoi.

ESPANJASSA Vithas Zanit International hospitalissa harjoittelussa olleelle Nikolle sänkyjen sijaaminen tuli jaksolla hyvin tutuksi.

– Päivässä sijasin yleensä noin 30 sänkyä - se oli kyllä hyvää harjoitusta ensi kesän armeijaa varten, Niko naurahtaa.

– Espanjassa ei ole varsinaisesti lähihoitajia, vaan siellä on joko sairaanhoitajia tai hoiva-avustajia. Itse tein samoja töitä kuin hoiva-avustajat.

Niko kertoo, että espanjalaisissa sairaaloissa omaiset hoitavat potilaita ensisijaisesti. Sairaanhoitajat tekevät lähinnä lääkintää ja lääkärit tutkimuksia.

– Tässä sairaalassa oli pääasiassa yhden hengen huoneita ja omaisille oli lisäksi varattu vuodepaikkoja, yleensä aina joku omaisista tai tutuista oli paikalla yötä päivää. Aamulla sai välillä arpoa, että kenen suuhun lämpöä mittaavan metallitikun laittaa, Niko hymyilee.

Kansainvälisessä sairaalassa oli omat osastot syöpäpotilaille, lapsi- ja leikkauspotilaille sekä lähinnä ikääntyneille ulkomaalaisille.

– Hoitovuorokausi maksoi tuhat euroa ja viiden minuutin lääkärikäynti 300 euroa. Pisimmillään joku potilas oli sairaalassa nelisen viikkoa, Niko muistelee.

– Asentohoitoa ei annettu - potilas saattoi olla kaksikin viikkoa samassa asennossa. Sen opin, että turhia kyselyitä käytännöistä ei kannattanut tehdä, sillä espanjalaiset ovat ylpeitä itsestään eivätkä ota palautetta helposti vastaan.

VAIKKA harjoittelut eivät sisällöltään aivan vastanneet nuorten odotuksia, kaikki olivat erittäin tyytyväisiä kokonaiskokemukseen.

– Jos tulee mahdollisuus lähteä ulkomaille harjoitteluun, kannattaa ehdottomasti lähteä. Se on ainutkertainen mahdollisuus kokea uutta, suositteli Veera.

– Ei kannata yhtään arastella omaa kielitaitoa, kyllä siellä pärjää. Meilläkin alkuun tuntui englanniksi puhuminen kankealta, mutta muutaman viikon päästä huomasimme puhuvamme keskenämme englantia, Tytti naurahtaa.

Sekä Saksassa että Espanjassa ihmiset suosivat nuorten kokemusten mukaan omaa kieltään ja arastelevat englanniksi puhumista. Aina harjoittelupaikoilta löytyi kuitenkin englantia osaavia ja usein asiat tulivat ymmärretyksi elekielellä ja uutta kieltäkin hieman oppien.

KESKUSTELUA AIHEESTA

NÄKÖISLEHTI

Koti-Karjala ilmestyy myös näköislehtenä.

Kirjaudu palveluun ›

Tilaa näköislehti ›

GALLUP

Käytätkö nasta- vai kitkarenkaita talvella?

KUVAGALLERIAT

Katso lukijoiden kuvat sekä Koti-Karjalan toimituksen kuvagalleriat.

KUVAGALLERIAT ›