Koti-Karjala

Helmi Putkuri oli Keisarinkujan kanta-asukkaita

09.06. 09:45

KITEE

Riitta Hakulinen

Pienen kennään päällä Keisarinkujan varressa sijaitsee viehättävä pieni mökki, jonka ikkunaan syttyvät aina marraskuussa jouluvalot. Kesällä pikkuisessa pihapiirissä kukkii syreenit ja omenapuut.

Tiedossa on myös, että toisella puolen tietä syvässä notkossa on edelleen kaivo, josta mökin pitkäaikainen asukas Helmi Putkuri kävi käyttövetensä.

Helmin mökki sijaitsee Risto ja Tuula Kinnusen tontilla ja Kinnusten talo on Helmin entisen kasvimaan ja puutarhan paikalla.

Tutustumiskäynti mökissä Riston opastuksella herättää entisestään mielenkiintoa, millaista elämää talossa on eletty.

Harppomalla mökin ulkomitoiksi saatiin 7x5 metriä. Sisällä on pieni eteinen, jonka sivuilla on ruoka- ja vaatekommit. Tupa on hädin tuskin 16 neliötä ja sitä hallitsee suuri uuni.

– Kylällä kertoivat, että taloon on aikanaan mahtunut perheen lisäksi kyliltä kirkolle tulleita hevosmiehiä yökuntiin. On siinä sopu sijaa antanut, Risto toteaa.

HELMIN ja mökin tarina alkaa avautua puhelinsoitolla Helmin tyttären tyttärelle Riitta Salolle Joensuuhun.

– Juho ja Helmi olivat kumpikin syntyneet vuonna 1905. Juho toimi Kiteellä haudankaivajana ja Helmi siivosi ja pyykkäsi herrasväkien taloissa, Riitta kertoo isovanhemmistaan.

– Juhon kuolema vuonna 1943 oli traaginen tapaus perheelle. Ukki oli ollut kaivamassa hautaa ja häntä oli alkanut ottaa rinnasta. Ehkä hän aavisti tulevan, sillä hän oli hieman aiemmin sanonut Helmille, että pidäthän lapsista hyvää huolta.

Helmi jäi 38-vuotiaana yksin huolehtimaan neljästä lapsesta - Tyynestä, Eilasta, Anna-Liisasta ja Heikistä - joista vanhin oli vasta 12-vuotias.

Juhon ja Helmin rakentama mökki oli Keisarinkujan ensimmäisiä. Mökki valmistui vuonna 1938 Ison-Pappilan maille - seuraavana vuonna tien valmistumisen jälkeen.

– Pikkumummo - sillä nimellä häntä kutsuimme - asui mökissään aina kuolemaansa saakka vuoteen 1994. Juho oli hänen elämänrakkaus, eikä pikkumummo mennyt koskaan uusiin naimisiin.

60-LUVULLA Riitta vietti usein kesiä Helmin luona ja niistä ajoista on jäänyt aistivoimaisia kokemuksia.

– Tuvassa nukuimme pikkumummon levitettävässä sängyssä. Iltapalaksi söin aina sängyllä ryynimakkaraa ja aamulla heräsin tulen rätinään ja hellanrenkaiden kilinään mummon keittäessä kahvia. Päivän hiet pestiin aina savusaunassa ja notkoon laskeutunut usva oli iltaisin aina tosi upea.

– Pikkumummo oli äärimmäisen seurallinen ja hän seurasi aikaansa. Tien toisella puolen asui mummon hyvä ystävä Helmi Hakulinen. Siellä kun käytiin kahvilla, niin kyllä aina Hiliman ja Helemin kielet lauloivat - ei siinä suunvuoroa saanut, Riitta nauraa.

Riitta muistaa Helmin työteliäänä ihmisenä, joka leipoi ja paistoi paljon ja oli hyvin huolehtivainen lasten suhteen.

– Mummo halusi selvitä itse ukin kuoltuakin, vaikka varmasti on elämä ollut tiukkaa. Avustuksia hän ei halunnut lähteä kyselemään.

HELMI-MUMMO sai voimaa uskonnollisuudesta ja hautausmaareissut oli vakio-ohjelmaa mummon luona ollessa.

– Kävellen mentiin ja noustiin polkua pitkin Palomäelle. Yhtään ei auttanut nurkua. Kaikki haudat käytiin läpi ja mummo kertoi haudatuista ihmisistä, Riitta muistaa.

Kauppa-auto pysähtyi aina Helmin mökin kohdalla ja sieltä saatiin kettukarkkeja, vohveleita ja Fazerin parhaita.

Toisella puolen tietä oli Riitan toinen mummola, Kaarlo ja Elisabet Salon koti, jossa lapsen lapset myös vierailivat.

– Salon talon alapuolella oli silloin niittyä ja valtavat määrät metsämansikoita ja perhosia.

JÄNNITTÄVIÄ hetkiä Helmi-mummin luona Riitta kertoi kokeneensa navetassa ja ullakolla. Helmillä oli yksi lehmä ja kanoja.

– Navetassa järjestystä piti Kapteeni Koukku, kukko, joka vahti kanoja. Kukolla oli koukkuiset kynnet ja sitä piti aina vähän varoa navettaan mennessä.

Ullakolta Riitta toivoi aina löytävänsä jotain salaperäistä kätkettynä. Mieleen muistui aina Eila-äidin kertomukset kuolleesta sisaresta, jonka ruumis oli ullakolla.

– Pirkko-Leena oli syntynyt 30-luvun lopulla ja elänyt vain puolitoista vuorokautta. Koska oli talviaika eikä hautoja kaivettu, hänen ruumistaan pidettiin ullakolla.

– Äiti kertoi aina, että he lapset kävivät monta kertaa katsomassa vauvan ruumista ja se oli näyttänyt heistä ihan nukelta.

HELMI oli tärkeä osa Riitan perheen elämää ja pikkumummo oli usein heillä viettämässä juhlapyhiä.

– Hyvin usein viikonloppuisin pakkauduimme kuplavolkkariin ja kävimme auttamassa pikkumummoa. Mökki siivottiin, vesipöntöt täytettiin, kasvimaata hoidettiin ja sato kerättiin talteen.

– Pikkumummo ei aina siitä tykännyt. Hän istui kiikkutuolissaan, pyöritteli peukaloitaan ja pajatti, että kaikki paikat käännetään taas ympäri. Äidille oli kuitenkin tärkeää saada auttaa.

– Ja aina kun sinne mentiin, oli rasvainen karjalanpaisti odottamassa ja piirakat ja pullat paistettuna.

– Mummolta olen oppinut hurttia suhtautumista elämään. Hän totesi aina humoristisesti, että köyhyyttä ei pidä valittaa ja että tärkeintä on, että kulissit on kunnossa.

KESKUSTELUA AIHEESTA

NÄKÖISLEHTI

Koti-Karjala ilmestyy myös näköislehtenä.

Kirjaudu palveluun ›

Tilaa näköislehti ›

GALLUP

Kärsitkö siitepölystä?

KUVAGALLERIAT

Katso lukijoiden kuvat sekä Koti-Karjalan toimituksen kuvagalleriat.

KUVAGALLERIAT ›