Koti-Karjala

Viljami, Antti, Nina, Veikko ja Eila Mattila ovat iloisia, kun asiat loksahtivat paikalleen. Sukupolvenvaihdos sujui vaivattomasti.

Sukupolvenvaihdos on tilalle lottovoitto

17.09. 08:17

KITEE

Tuija Marienberg

Lehtolan tilalla, Kiteen Taipaleella, on kolme sukupolvea tyytyväisiä ihmisiä: viljelijän tehtävistä vähitellen eläkkeelle siirtyneet Veikko ja Eila Mattila, tilasta vastuun ottaneet Antti ja Nina Mattila sekä mahdollinen tuleva isäntä, 14-vuotias Viljami Mattila.

– Olen ylpeä, että sukupolvenvaihdos saatiin aikaan, tuumaa Kiteen Taipaleella lypsykarjatilaa yhdessä Eila-vaimonsa kanssa 42 vuotta hoitanut Veikko.

– Se on meille kuin lottovoitto. Sairaana työnteko ei ole mistään kotoisin, jatkaa Eila, jonka polvet leikattiin kaksi vuotta sitten.

– Leikkauksen jälkeen lypsäminen ei enää onnistunut entiseen tapaan.

LEHTOLAN tilalla on ollut lypsykarjaa jo useammalla sukupolvella.

Eilalle ja Veikolle maatila siirtyi Veikon vanhemmilta, Onni ja Rauha Mattilalta, jotka ottivat tilan hoidosta ja lehmistä vastuun sotien jälkeen.

Samalla suvulla paikka on ollut vuodesta 1921, jolloin Veikon ukki Nestori Mattila osti tilan Hirvosilta.

Parhaimmillaan lehmiä oli 26. Navetta täynnä.

Vajaa puoli vuotta sitten, 30. maaliskuuta, lehmät saivat lähteä. Puolet karjasta – hiehoja ja yksi lehmä – jatkaa lypsämistä uusissa kotinavetoissaan.

Lehmistä luopuminen ei Mattiloista tuntunut haikealta.

– Päin vastoin. Se oli erittäin iso helpotus, Eila tuumaa.

– Kun joku oli kysynyt asiaa tyttäreltä, tytär oli sanonut, että äiti heittää kärrynpyörää, kun pääsi lehmistä eroon.

– Mutta ei näillä polvilla kärrynpyörää heitetä.

YKSITOISTA VUOTTA sitten, kun Eila Mattilaa haastateltiin 50-vuotissyntymäpäivien aikaan Koti-Karjalaan, tilan tulevasta haltijasta ei vielä ollut varmaa tietoa.

– Mahdollisuutena on, että vanhin poika jatkaisi kenties vaikka erikoistuneena viljanviljelijänä, Eila tuumasi tuolloin.

Nyt tämä mahdollisuus on muuttunut todellisuudeksi.

– 29 marraskuuta viime vuonna oli alustava palaveri. Isä soitti, että tule edes keskustelemaan, Seppo Kinnunen on täällä, Antti kertoo.

– Sen jälkeen kaikki on sujunut todella nopeasti.

ProAgrian Seppo Kinnusen ammattitaidolla asiat etenivät vauhdikkaasti. Mattilat kiittävät myös pankin ja ELY-keskuksen toimintaa.

– Kaksi kuukautta, ja kaikki oli tehty. 29. tammikuuta 2020 oli kauppakirjojen kirjoittamispäivä.

TILAN tuotantosuunnaksi vaihtui sukupolvenvaihdoksen myötä luomusiementuotanto.

Luomulla on koko ajan enemmän kysyntää. Kuluttajat ovat alkaneet suosia luomutuotteita, ja tuottajat haluavat vastata kysyntää.

– Siementuotanto oli selvä valinta, samoin luomu. Ei tarvitse kemikaalien kanssa toimia, Antti perustelee.

– Luomussa tärkeää on myös ekologisuus, Nina lisää.

Tänä kesänä pelloilla kasvoi ohraa, ruista ja kauraa sekä hernettä.

Herne on keltainen uutuuslajike, Loviisa, jota siemeneksi Pohjois-Karjalassa viljelee Antin ja Ninan lisäksi vain yksi luomuviljelijä.

PERINTEISESTI suomalaismaatiloilla on odotettu tai ainakin toivottu vanhimman lapsen, erityisesti vanhimman pojan, jatkavan vanhempien työtä.

– Maatalous on ollut murroksessa, Veikko tuumaa.

Monellekaan tilalle ei ole enää jatkajaa löydy ainakaan omasta perheestä.

– Minulla se on tietyllä tavalla aina alitajunnassa ollut, toteaa Antti, joka on kolmesta lapsesta vanhin.

Lähes kuusi vuotta hän on ollut töissä Pyhäselän pakkamolla, josta lähiseudun viljelijät ostavat ison osan pelloilleen kylvettävistä siemenistä.

– Sitä kautta siementen markkinointi on hyvin selkeä, mutta se edellyttää esimerkiksi, että herne itää hyvin, Antti mainitsee.

NINA JA ANTTI asuvat Hammaslahdessa. Heidän viiden vuoden tavoitteissaan on muutto Kiteelle.

– Olen Liperin kunnalla töissä. Minulla on vakinainen paikka koulunkäynnin ohjaajana, Lieksasta lähtöisin oleva Nina Mattila kertoo.

Työn ohella hän opiskelee maatilataloutta avoimessa korkeakoulussa.

– Haluan mahdollisimman paljon oppia tekemään kaikkea tilan hommia, jotta olisin Antille apuna, hän toteaa.

Toinen apulainen on tulevaisuudessa Antin poika, Viljami, joka on kiinnostunut traktorilla ajamisesta ja muistakin maatilan töistä.

Ja tietenkin Veikko jatkaa edelleen tilan töissä, mutta hieman hillitympään tahtiin kuin kiivaimpina työvuosina, onhan mittarissa ikävuosia jo päälle 70.

– Olen peräkammarin poika, Veikko naureskelee.

– Synnyin kotitalon nurkkahuoneessa vuonna 1948 ukkini Nestorin tilalle. Nestori kuoli keväällä, minä synnyin elokuussa.

NINAN JA ANTIN suunnitelmissa on lisätä peltoalaa.

Viljelyn ohessa Antti tekee Hammaslahdessa ja Kiteellä traktoriurakointia, aurausta ja niittoa sekä pienimuotoisesti maanrakennus- ja kaivuuhommia.

– Tavoite on, että tulevaisuudessa tämä työllistäisi, mutta käyn edelleen joutoaikana pakkaamolla töissä; Antti mainitsee.

Mikäli tilalle vielä eläimiä tulee, pariskunnan yhteisenä haaveena on ylämaankarja. Se on sopivan itsenäinen rotu.

– Kun ruvettiin tilan jatkoa miettimään, kaikki asiat loksahtivat paikalleen, Nina kiteyttää kaikkien yhteisen ajatuksen.

– Nyt oli oikea aika.

Lehtolan tilalle vuosi 2021 on juhlavuosi. Silloin tulee sata vuotta sekä Veikon vanhempien syntymästä että siitä, kun tila siirtyi Mattilan suvulle.

Samalla on tarkoitus juhlia sukupolvenvaihdosta.

KESKUSTELUA AIHEESTA

NÄKÖISLEHTI

Koti-Karjala ilmestyy myös näköislehtenä.

Kirjaudu palveluun ›

Tilaa näköislehti ›

GALLUP

Kärsitkö siitepölystä?

KUVAGALLERIAT

Katso lukijoiden kuvat sekä Koti-Karjalan toimituksen kuvagalleriat.

KUVAGALLERIAT ›