Kaikenlaisesta taiteesta

15.11. 14:08

Näin heti aluksi: Myöhästyneet onnittelut 40-vuotiaalle Kesälahden Kulttuuriseuralle!

Yhteiskunnan sivistyksen tasoa on yritetty määritellä sillä, kuinka hyvin se kohtelee kaikkein heikoimpia jäseniään. Vaikkei määritelmä itsessään ole täsmätiedettä, yhdyn siihen täysin sydämin.

Yhteiskunnan sivistystä mittaa ehkä sekin, kuinka paljon se pystyy tuottamaan sielunruokaa: iloa, lohtua, pohdittavaa, ponneainetta keskusteluun - taidetta.

Ilman yksittäisten ihmisten määrätietoisia ponnisteluja ei missään tapahtuisi koskaan mitään, vaikka käytössä olisi kaikki maailman raha. Yksi motivoitunut innoittaa toista, toinen kolmatta, ja jo kohta alkaa tapahtua, olipa puhe sitten poikain soitto-orkesterista tai komeammalta kalskahtavasta kulttuuriseurasta, ryhmästä. Kaikista narsismisyytteistä huolimatta homo sapiens on syvästi sosiaalinen olento ja tarvitsee seuraa sekä tekemistä.

Tekeminen, uuden luominen ja puuhastelu ovat ihmiselle luontaista toimintaa. Yhtä luontaista meille on tyydytyksen kokeminen tekemistemme tuloksista. Joku maalaa yksinäisyydessä tauluja, toinen soittaa sinfoniaorkesterissa, kolmas kokee kamariorkesterin omakseen, neljäs lausuu runoja, viides niitä kirjoittaa, kuudes kuvaa videoita ja seitsemäs näyttelee – taidetta kaikki, taiten tekemistä, harjoiteltua toimintaa, urheilua.

Meitä kaikkia viisaampi mies, edesmennyt italialaisnero Umberto Eco, on kirjoittanut tiiliskiven paksuisia opuksia, joissa hän käsittelee kulttuuria, sivistystä ja taidetta yksin ja erikseen, vertailee noiden sanojen taustoja, käsitteiden merkityssisältöjä eri aikoina, eri paikoissa. Kaltaiseni yksittäisen tollon ei siis tarvitse paneutua asiaan sen syvällisemmin. Todettakoon vain, että nuo kolme käsitettä saavat jokaisen päässä yksilöllisen sisällön.

Eksyttyäni ajatusten erämaahan palaan nyt varikkopilttuuseen, alkuperäiseen ajatukseeni ihmisen tarpeesta luoda jotain; haluan kehua ja ylistää kaikkia, jotka jaksavat innostaa ja johdattaa lähimmäisiään tekemisen pariin. Kaasuttimen purkaminen ja kasaaminen painaa vaa´assani yhtä paljon kuin Paganinin kapriisit vähimmillä virheillä, lainatakseni Paganinin osalta Esa-Pekka Salosta.

Vaikka monen nuoren, ja aikuisenkin, mielestä seurat, kerhot, piirit ja muut kuullostavat kuivakiskoisilta ajatuksentappokeinoilta, niiden merkitys vain kasvaa yksilökeskeisessä maailmassamme. Ryhmien ansiosta raukoilla rajoillamme on tarjolla muutakin kuin keväällä maitolaiturille vaihdettu kukkahinkki - väheksymättä maitolaituria tai kukkahinkkiä.

Aladár Bayer

aladar.bayer@kotikarjala.fi

KESKUSTELUA AIHEESTA

NÄKÖISLEHTI

Koti-Karjala ilmestyy myös näköislehtenä.

Kirjaudu palveluun ›

Tilaa näköislehti ›

GALLUP

Käytätkö nasta- vai kitkarenkaita talvella?

KUVAGALLERIAT

Katso lukijoiden kuvat sekä Koti-Karjalan toimituksen kuvagalleriat.

KUVAGALLERIAT ›