Turvallisella mielellä

22.11. 13:42

Reilut pari viikkoa sitten lehden pikku-uutisessa kerrottiin Tohmajärvellä Rajantietä poliisia pakoon ajaneesta eteläsuomalaismiehestä. Kiinnihän mies jäi. Puolentoistasadan vauhtia kahdeksankympin alueella pitäneellä kuskilla oli alkoholia veressään ja poliisi epäili myös huumeita. Kyydissäolija oli luovuttanut kulkupelin kyseiselle miehelle.

Yllä oleva uutinen konkretisoitui kohdallani, sillä satuin itse eturivin paikalle näkemään tapahtuman loppuratkaisuja. Itse asiassa ennakkotilanne jännitti hieman itseäkin.

Tarina alkaa:

Olin tulossa Venäjältä. Suomen passintarkastuksen jälkeen lähdin jatkamaan matkaani. Samalla näin auton taustapeilistä, että rajavartija juoksi partioautoon, joka hieman Värtsiläntien risteyksen jälkeen pyyhälsi vauhdikkaasti minusta ohi. Partio koukkasi Niiralan suoran puolivälin paikkeilla eteeni poikittain siniset valot vilkkuen ja toinen rajan partio sulki tietä lisää.

Siinä kymmenen metrin päässä rajapartioitten toimintaa ihmetellessäni alkoi mieleeni hiipiä kysymys, että meniköhän minulla nyt jotain tuolla rajalla väärin, kun noin massiivisesti pysäyttävät. Ajatus vahvistui, kun rajavartija nousi nopeasti autosta pysäytysmerkkien kanssa ja lähti juosten kohti. Avasin ikkunan. Rajavartijalta tuli sen verran tehokkaalla sävyllä käsky ”peruuta välittömästi sata metriä”, että paatuneimmallakaan journalistilla ei olisi tullut enää mieleen jäädä kyselemään käskyn tarkempia perusteluja.

Peruuteltuani käsketylle paikalle tilanne rauhoittui hetkeksi sen verran, että rajavartija kertoi tiesulkua lähestyvästä takaa-ajosta. Taakseni oli ehtinyt tulla jo muutama auto ja rajavartija antoi kaikille käskyn pysyä autossa. Olin jonon ensimmäinen ja minua hän ohjeisti vetämään istuinta mahdollisimman taakse ja kiristämään turvavyön. Oli riskinä, että pakoauto ohittaa sulun ja saattaa tulla päälle. Ymmärsin, että tuo oli kyseisessä tilanteessa ainoa oikea tapa toimia, sillä jos olisimme alkaneet käännellä autoja tiellä poistuaksemme kokonaan paikalta pakoauto olisi mitä todennäköisimmin kolaroinut meidän kanssa. Aikaa ei kulunut paljoa, kun pakoauto poliisin maija perässään sai jo koukattua sulun ohi ojan kautta. Sillä oli minun kohdallani vauhtia ehkä satasen verran. Onneksi viereinen kaista oli vapaa.

Niiralan risteyksen mutkat liikenteenjakajineen olivat hurjastelijalle liikaa. Kyseisiin merkkeihin kolaroinnin jälkeen poliisi sai korjata autokunnan parempaan talteen.

Yllä oleva on yksi esimerkki siitä, että viranomaisten kenttätoiminta on alueellamme hyvissä käsissä. Työni ja vapaaehtoisharrastukseni kautta olen nähnyt lukuisia muita esimerkkejä siitä, että elämäämme täällä rajaseudulla on turvaamassa erittäin ammattitaitoinen joukko pelastuslaitoksen, poliisin, tullin, rajavartioston ja myös sote-viranomaisten henkilöstöä.

Kari Sarkkinen

kari.sarkkinen@kotikarjala.fi

KESKUSTELUA AIHEESTA

NÄKÖISLEHTI

Koti-Karjala ilmestyy myös näköislehtenä.

Kirjaudu palveluun ›

Tilaa näköislehti ›

GALLUP

Käytätkö nasta- vai kitkarenkaita talvella?

KUVAGALLERIAT

Katso lukijoiden kuvat sekä Koti-Karjalan toimituksen kuvagalleriat.

KUVAGALLERIAT ›