28.12. 14:16

Tehdessäni juttua Kiteen teollistumisen alkuvuosista perehdyin, joskin pintapuolisesti, 1970-luvun ajatusmaailmaan. Kävin muun muassa läpi lehtemme koko vuosikerran vuodelta -71 ja monet irralliset asiat muotoutuivat päässäni uudenlaiseksi kokonaisuudeksi, johon tietenkin sekoittuivat omat muistoni vuosikymmeneltä.

70-luvulla Suomi-televisio siirtyi väriaikaan. Vaatemuotiin ja muotoiluun kirkkaat värit ilmaantuivat jo edellisellä vuosikymmenellä. Sähköt oli jo saatu lähes jokaiseen tupaan ja tangoakin oli lavoilla tanssittu jo pitkään. Hallitus oli suorastaan tukenut muuttoa työvoimapulasta kärsivään Ruotsiin. Parisataatuhatta suomalaista vastasikin tuohon lähetyskäskyyn ja käskypaikka Helsingissä saattoi huokaista helpotuksesta, kun ei sentään työttömien työleireihin tarvinnut turvautua.

Ensimmäiset harppaukset maatalon portailta tehtaanportille oli jo tehty. Hevoset vaihtuivat traktoreiksi, mopot Ladoiksi ja Datsuneiksi. Keihäsmatkalaisia alkoi olla joka pitäjässä, kansa matkusteli yhä enemmän. Ja, mikä parasta, koulua oli enää viitenä päivänä viikossa. Ei koskaan enää lauantain klassista ”laulu, laskento, uskonto, lukeminen”.

Kansa alkoi 70-luvun alussa olla jo melkoisen tiedostavaa ja tietäväistä. Koululaitos oli suoriutunut tehtävästään erinomaisesti. Keväällä lailla muuttolintujen tulivat myös lakot. Puhoksen levytehtaan valmistuminenkin myöhästyi Metallin pariviikkoisen lakon vuoksi. En ihmettele lakkojen motiiveja. Ihmettelen sitä, miten tavallisilta ja arkipäiväisiltä lakot ja taivaita hipova inflaatio silloin tuntuivat.

Koko Keski-Karjalassa alkoi pienten koulujen pudotuspeli: Purtovaara, Honkasilta, Suorlahti... Toisin kuin perusopetuksessa, ylemmällä asteella meni hyvin. Meillä oli kaksi kukoistavaa lukiota ja ammattiopetus vain vahvistui teollisuuden myötäaallokossa.

Minulle on kerrottu, että Tohmajärvellä teollisuus kompastui kunnallispolitiikassa toimivien isäntämiesten vastentahtoisuuteen: ”Vievät työvoiman maataloudesta”. Oli, miten oli, teollistuminen ja siirtyminen palveluyhteiskuntaan jatkuivat Keski-Karjalan kunnissa, joskin eripituisin harppauksin. Keskisuurelle teollisuudelle kaavoitettiin omia alueitaan ja vedettiin infraa.

Terveyskeskuksia alkoi nousta, ja monen mielestä 70-luvun loppuvuosina ja seuraavan vuosikymmenen alussa julkinen terveydenhuolto saavutti historiallisen huippunsa, lääkäreitä ja hoitajia riitti.

Vuosikymmen oli myös hyvin avarakatseinen ja aatteiltaan liberaali, joskin yhtä aikaa tsaarinaikaisen nöyristelevä. Seksiä ei kavahdettu, ravintolaelämä oli villiä ja Neuvostoliittoa piti muistaa kumartaa. Bilateraalikauppahan loppui vasta, kun koko Neuvostoliitto loppui.

Naiset alkoivat saada ääntään kuuluviin niin päätöksenteossa kuin arjessakin. Naisvaltaisten alojen palkat laahasivat kuitenkin perässä paljon pahemmin kuin nykyisin. Jos naisen markka oli 70 penniä, niin hyvä.

Omassa mielessäni 70-luku on vieläkin henkisen vapauden vuosikymmen. Olimme silloin vielä maajusseja, duunareita ja herroja. Kun yhteiskunta keskiluokkaistuu, sen arvot alkavat käydä yhä ahdasmielisemmiksi ja varovaisemmiksi. Näinhän kävi 1900-luvun alun vauraassa Wienissä, josta sitten pomppasikin tietoisuuteen neurootikkojen pelastava enkeli Sigmund Freud.

Aladár Bayer

aladar.bayer@kotikarjala.fi

KESKUSTELUA AIHEESTA

NÄKÖISLEHTI

Koti-Karjala ilmestyy myös näköislehtenä.

Kirjaudu palveluun ›

Tilaa näköislehti ›

GALLUP

Kärsitkö siitepölystä?

KUVAGALLERIAT

Katso lukijoiden kuvat sekä Koti-Karjalan toimituksen kuvagalleriat.

KUVAGALLERIAT ›