Syksyn ihana matalapaine

01.10. 13:53

Tämän tekstin aloittaminen oli mahdottoman hankalaa. Ajatus ei halunnut rauhoittua aloilleen tarkasteltavaksi, ja se ainoa hyvä idea hävisi yksittäisten, hajanaisten mietteiden sekamelskaan. Ideaa odotellessa tuli toki siivottua työpöytä ja keitettyä kahvit. Kahdesti.

Aiheen rajaamiseksi nostin epätoivoissani mietelmäkortin, jonka toivoin ohjaavan oikealle polulle. Kortti tarjosi avukseni lauseen: ”Hyväksyn sen, etten tiedä”. Universumi on sarkasmin mestari.

Olen syysihminen, ehdottomasti. Nautin raikkaasta tuulesta ja luonnon antimista. Olen aina rakastanut syksyn tunnelmaa. Minulle syksy on pysähtymisen ja uudelleen aloittamisen aikaa.

Mutta nyt kärsin syksyn matalapaineesta. Harmaan eri sävyissä raskaana roikkuvat pilvet ja kostea tuuli tuntuvat painavan jaksamisen kohti maata. Mieli haluaisi tehdä pesän hyvän kirjan sivuille, jonkun toisen kirjoittamiin tarinoihin ja ajatuksiin. Sosiaaliset kontaktit tuntuvat kesään verraten paljon raskaammilta ja villasukkien neulominen omassa rauhassa houkuttaa kummasti käsityötaidotontakin.

Kesällä oli virtaa. Nyt ei.

Kalenterin sivut täyttyvät ja ihan kohta jo loppuvat tältä vuodelta. Alkaa vuoden viimeinen kvartaali ja tulevan vuoden budjetteja ja suunnitelmia rakennetaan kuumeisesti. Katseet kääntyvät tulevaan vuoteen ja muistoissa eletään mennyttä kesää.

Syksy on siirtymävaihe, kuten kevätkin. Ne ovat sivurooleja talven ja kesän tähdittämässä jokavuotisessa näytelmässä, ja juuri sen takia niin kovin tarpeellisia. Sivuroolit saavat päätähdet loistamaan. Jopa niin, että ensi vuonnakin talvi ja kesä saavat meidät taas haltioituneina ja hämmentyneinä haukkomaan henkeä pakkasessaan ja hikoilemaan helteissään. Saamme jälleen yllättyä teiden jäätymisestä ja jäiden sulamisesta, kuin emme koskaan aiemmin olisi niitä kokeneet.

Syksyllä luonto nousee näyttämölle värikkäimpään pukuunsa verhoutuneena. Se tarjoaa meille vielä mahdollisuuden ihastella itseään kaikessa kauneudessaan, ennen vetäytymistään talven mittaiseen lepoon. Väriloistossa kylpiessään, lepoon valmistautuessaan luonto muistuttaa meitä pysähtymisen merkityksestä. Ilman lepoa ei ole kasvua eikä kukintaa.

Syksyn matalapaine on välttämätöntä luonnolle, miksi ei myös ihmisille?

Voisinko kärsimisen sijaan antaa syksyn ihanan matalapaineen tehdä tehtävänsä ja valmistella minut luonnon lailla vastaanottamaan talven pimeys ja kylmyys?

Jätän tänään pyykit pesemättä ja päivälliseksi lämmitellään eilistä. Lenkkeilyn sijaan haahuilen metsässä ja nuuhkin syksyä. Illan lämmittelen viltin alla ja rapsuttelen koiraa. Annan tehokkuuden kärsiä hiukan. Se on tilapäistä ja ehdottoman tarpeellista valmistautumista.

Mervi Venäläinen

mervi.venalainen@kotikarjala.fi

KESKUSTELUA AIHEESTA

NÄKÖISLEHTI

Koti-Karjala ilmestyy myös näköislehtenä.

Kirjaudu palveluun ›

Tilaa näköislehti ›

GALLUP

Kärsitkö siitepölystä?

KUVAGALLERIAT

Katso lukijoiden kuvat sekä Koti-Karjalan toimituksen kuvagalleriat.

KUVAGALLERIAT ›